Tänään olen lukenut
Markuksen evankeliumin lukua kaksitoista. Sieltä on noussut tähän mennessä
kaksi ajatus yli muiden.
Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi (jae
10)
Kulmakivi, nurkkakivi... Jos alimmainen kulmakivi on omassa elämässä hauras tai
se puuttuu kokonaan niin kuinka sen päälle voi rakentaa mitään kestävä?
Ettekö siis siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä
Jumalan voimaa (jae 24)
Tämä liittynee edellä mainittuun kulmakiveen siten, että se ryhmä, jolle se
sanottiin, oli ilmeisesti ulkonaisesti kirjoitusten tuntijoita, eli heidän
elämässään kulmakiven olisi pitänyt olla kunnossa. Ilmeisesti he kuitenkin
tunsivat "lain kirjaimen", mutteivät nähneet yhtään pidemmälle ja
näin ollen Jumalan valtakunta ei ollut sisäisesti heissä. Tai kuten Seppä Paavo
Ruotsalaiselle totesi: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki -
Kristuksen sisällinen tunto"...
Toisaalta tämän pitäisi kannustaa kaikkia tutkimaan Raamatun sanaa. Jos kerran
Jeesuskin oli sitä mieltä, että ilman "kirjoitusten tuntemista" eksyy
on asian oltava tärkeä. Vallankin nykyisin tuntuu olevan jos jonkinlaista oppia
ja mieltä liikkeellä, joiden sanotaan pohjautuvan Raamattuun, ja ainakaan itse
en aina ole varma kaikista. En ainakaan pysty sanomaan onko jokin oikea vai
väärä, niin toivon tämän päivittäisen Raamatun luvun auttavan asiassa ja
olemaan eksymättä "oppien suohon". ja ehkäpä siten pääsen tuntemaan
myös Jumalan todellisen voiman.
Tiesitkö muuten, että 1700-luvulla oli aika, jolloin suurin piirtein kaikki
tutkivat teologiaa ja keskustelivat aiheesta omissa piireissään. Sitä ilmeisesti
pidettiin osana sivistystä tms. Näin siis muistelen lukeneeni jostakin.
sunnuntai, 24. syyskuu 2006
Kommentit