Tänään olen lukenut Markuksen evankeliumin lukua kaksitoista. Sieltä on noussut tähän mennessä kaksi ajatus yli muiden.

  Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi (jae 10)

Kulmakivi, nurkkakivi... Jos alimmainen kulmakivi on omassa elämässä hauras tai se puuttuu kokonaan niin kuinka sen päälle voi rakentaa mitään kestävä?

 Ettekö siis siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (jae 24)

Tämä liittynee edellä mainittuun kulmakiveen siten, että se ryhmä, jolle se sanottiin, oli ilmeisesti ulkonaisesti kirjoitusten tuntijoita, eli heidän elämässään kulmakiven olisi pitänyt olla kunnossa. Ilmeisesti he kuitenkin tunsivat "lain kirjaimen", mutteivät nähneet yhtään pidemmälle ja näin ollen Jumalan valtakunta ei ollut sisäisesti heissä. Tai kuten Seppä Paavo Ruotsalaiselle totesi: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki - Kristuksen sisällinen tunto"...

Toisaalta tämän pitäisi kannustaa kaikkia tutkimaan Raamatun sanaa. Jos kerran Jeesuskin oli sitä mieltä, että ilman "kirjoitusten tuntemista" eksyy on asian oltava tärkeä. Vallankin nykyisin tuntuu olevan jos jonkinlaista oppia ja mieltä liikkeellä, joiden sanotaan pohjautuvan Raamattuun, ja ainakaan itse en aina ole varma kaikista. En ainakaan pysty sanomaan onko jokin oikea vai väärä, niin toivon tämän päivittäisen Raamatun luvun auttavan asiassa ja olemaan eksymättä "oppien suohon". ja ehkäpä siten pääsen tuntemaan myös Jumalan todellisen voiman.

Tiesitkö muuten, että 1700-luvulla oli aika, jolloin suurin piirtein kaikki tutkivat teologiaa ja keskustelivat aiheesta omissa piireissään. Sitä ilmeisesti pidettiin osana sivistystä tms. Näin siis muistelen lukeneeni jostakin.